Lennokkaita huulia, vaarallisia tilanteita ja tuomarointia

Käytiinpä sitten Hämeenkyrössä vierailulla ja tokikin piti kamera kaivaa esiin ja ottaa kuvia Hilmasta. Oikein sellaisia edustuskuvia :)

Hilma se sitten aina onnistuu näissä valokuvissa, jo pienestä pitäen se on tiennyt, että miten vangitaan kameran linssi ja saadaan edustuskuvia aikaiseksi.

Tässäkin näyttää siltä, kuin olisi vetänyt purkin tummelia naamaansa ja narskutellut ties mitä tikkua vielä jälkiruuaksi. Vähemmästäkin vetää asennon takakenoon.

Ihan ei vielä kannata haaveilla agilitykiroisin menosta tällä tyylillä tai sitten kannattaa ottaa ensimmäiseksi esteeksi jokin muu kuin ohuttakin ohuempi rautalanka. Verijälkeä olisi kyllä tämän tyylinäytteen jälkeen voinut pellolla harrastaa. Pitäähän sitä aina muistona pentukodista jotakin olla, kaipa se vekki huulessa ajaa saman asian?

Jääkiekkomatsin tuomarin on turvallista olla. Lämmintä ja pehmeä sohva. Mitäpä sitä koira muuta oikein toivookaan :)

Hilman kuulumisia

Hilmasta on tullut jo iso tyttö, mutta syliin pitää tunkea joka tilanteessa, missä se vain on mahdollista. Syksy oli meni ja Hilma kasvoi ja kasvoi, älli jäi johonkin matkalle ja pitkään jatkuneet vatsaongelmat meinasivat jo hermostuttaa koko perheen. Nyt näyttäisi siltä, että hiljalleen päästäisiin normaaliin elämään takaisin.

Kasvattajan luona vierailtiin ennen joulua ja pitihän sitä muutama poseerauskuva ottaa todisteeksi, että kasvettu on.

Hilma ja Ruusa ovat ylimpiä ystäviä, kaikesta pitää kinata ja painia, aina kun vain tila riittää.

Ja vaikka ei riittäisikään, niin painiksi voi pistää siitä huolimatta.