Hilmasta on kuoriutunut vesipeto

 

Ensin rynnätään autolta suoraan veteen pusikon kautta koivunvarvut pannassa ja valjaissa heiluen, sitten läiskytellään vettä rannassa ja lopulta haukkaillaan vetta suoraan järvestä.

Ja välillä ihmeteltiin rannalla turvallisen välimatkan päässä poikien touhuja ja Ruusan kaahailua vedessä. Kiinnostusta herätti myös paikalle kurvaillut vesijetti.

Märkää

Ruusan uidessa Hilma päätti vielä tarkistella tilannetta etäänpää ja kiipesi kalliolle, jotta näkee tarpeeksi hyvin. Pienenä koirana sitä usein joutuu turvautumaan korokkeisiin.

Ja sitten jo Hilmakin innostui kahlaamaan rantavedessä oranssin dummyn perässä, kun sai sen innostumaan Ruusan perässä veteen menosta.

Hilma uskaltautui kainaloitaan myöden veteen ja varmasti jo loppukesästä, jos vedet lämpenevät, humpsahtaa se huomaamattaan järveen ja toivottavasti osaa uida.

Hauskinta Hilman mielestä uimareissussa oli aivan rantavedessä loiskuttelu ja pärskeiden pyydystäminen suuhun.

Uimareissun ja syönnin päälle on hyvä ottaa rennosti.

Lennokkaita huulia, vaarallisia tilanteita ja tuomarointia

Käytiinpä sitten Hämeenkyrössä vierailulla ja tokikin piti kamera kaivaa esiin ja ottaa kuvia Hilmasta. Oikein sellaisia edustuskuvia :)

Hilma se sitten aina onnistuu näissä valokuvissa, jo pienestä pitäen se on tiennyt, että miten vangitaan kameran linssi ja saadaan edustuskuvia aikaiseksi.

Tässäkin näyttää siltä, kuin olisi vetänyt purkin tummelia naamaansa ja narskutellut ties mitä tikkua vielä jälkiruuaksi. Vähemmästäkin vetää asennon takakenoon.

Ihan ei vielä kannata haaveilla agilitykiroisin menosta tällä tyylillä tai sitten kannattaa ottaa ensimmäiseksi esteeksi jokin muu kuin ohuttakin ohuempi rautalanka. Verijälkeä olisi kyllä tämän tyylinäytteen jälkeen voinut pellolla harrastaa. Pitäähän sitä aina muistona pentukodista jotakin olla, kaipa se vekki huulessa ajaa saman asian?

Jääkiekkomatsin tuomarin on turvallista olla. Lämmintä ja pehmeä sohva. Mitäpä sitä koira muuta oikein toivookaan :)

Hilman kuulumisia

Hilmasta on tullut jo iso tyttö, mutta syliin pitää tunkea joka tilanteessa, missä se vain on mahdollista. Syksy oli meni ja Hilma kasvoi ja kasvoi, älli jäi johonkin matkalle ja pitkään jatkuneet vatsaongelmat meinasivat jo hermostuttaa koko perheen. Nyt näyttäisi siltä, että hiljalleen päästäisiin normaaliin elämään takaisin.

Kasvattajan luona vierailtiin ennen joulua ja pitihän sitä muutama poseerauskuva ottaa todisteeksi, että kasvettu on.

Hilma ja Ruusa ovat ylimpiä ystäviä, kaikesta pitää kinata ja painia, aina kun vain tila riittää.

Ja vaikka ei riittäisikään, niin painiksi voi pistää siitä huolimatta.