Tanskandogin ilmeikäs olemus

Ilmeestä päätellen Viisikko on todella jännittävää kuunneltavaa 9 viikkoiselle koiranpennulle.

Kaverin kanssa kiva köllötellä patjan päällä ja hassutella menemään lämpimänä kesäpäivänä.

Vauhti on kova leikeissä, ainakin korvien asennosta ja silmien suuruudesta päätellen :)

 

 

"Mul on näin isot hampaa ja kita." "Ja mulla näin iso, isompi kun sun."

Luulisi olevan hankala nukkua peppu taivasta kohden, mutta hyvin se uni maittoi tässäkin asennossa.

Läpät silmillä, ei haittaa auringonpaistekaan päiväunia, vaikka omenapuun varjossa istuttiinkin.

Lopulta Hilma valui aurinkotuolin reunan yli ja jatkoi unia samoilla silmillä, heräämättä.

Ja seuraavaksi kokeiltiin uinua poski pohjetta vasten ja hyvin maittoi uni siinäkin.

Ensimmäinen viikko

Hilma pääsi Ruusan mukana uimaan, mutta tyytyi seisomaan vieressäni ja tuijottamaan intensiivisesti rantaan. Ilmeisesti ei niin kovin miellyttävä kokemus, vaikka eipä Hilma valittanut tai vinkunutkaan tai ollut peloissaan.

 Paljon mieluummin Hilma istuu hyvin tanskandoggimaisesti ihmisten lähellä, kuin käyttää aikaansa uimiseen :)

Hilma ja Hilman isot korvat :)

Supi supi ja kuiskis kuiskis

Ei haitannut edes tielle tullut keinutuolin jalka Hilmaan auttimasta päiväunosista ruuan päälle. Se häiritsi, että minä räpsyttelin kameralla kuvia :)

Magic Alaunt Lounatuuli eli Hilma

(kuva Noora Peltonen)

Magic Alaunt Lounatuuli "Hilma"

s 23.5.2014

i Jättiläisen Äkäslompolo

e Magic Alaunt Gramma

kasv. Eliisa Koskela, Kennel Magic Alaunt

Hämeenkyrö

Sydämeni sykkii tanskandogeille (ja Ruusalle <3 ), joten mikä olisikaan ihanampaa, kun kodissamme tepastelisi jälleen pieni tanskandoggi, joka valtaisi sohvamme, tuolimme, sänkymme ja tietenkin sydämemme. Pieni doggi, joka kohta kasvaa isoksi, mutta joka edelleen luulee olevansa pieni ja mahtuvansa nojatuolissa istuvan ihmisensä syliin.

(kuva Noora Peltonen)

Hilman meille pentueesta valitsi ihana kasvattaja, joka pentuetta tarkkaillessaan osasi valita meille sopivan pennun. Uteliaan, leikkisän, mutta ihanan rauhallisen. Paitsi ruoka-aikoina, silloin Hilma lähtee lentoon, kun vain näkeekin ruokakupin.

Perjantaina 18.7. lähdin aamusta ajamaan kohti Hämeenkyröä mukanani uudet valjaat, hihna, muutama lelu sekä miljoona kysymystä. Mitenkä minua niin jännitti, ei ollut ensimmäinen doggi, eikä edes ensimmäinen Magic Alaunt. Tuttu paikka, tuttu ihminen vastassa. Mutta aivan uusi koira ja uusi vastuu.

 "Mä niin kuuntelen ja seuraan ja tottelen sua, kun vaan annat mulle ruokaa"

"Sitähän minä vaan tässä tuumaan, että tää on keppi ja sitä voi purra"

"Jos tätä tarpeeksi monta kerta pussaa, niin se joko muuttuu prinssiksi, sammakoksi tai sitten siitä tulee mun paras kaveri, vaikka se nyt esittääkin, ettei se muka musta tykkää"

"Ihan ehdottomasti paras paikka nukkua on mamman jaloissa, mielellään niiden päällä. Ja jos mä vaan voisin, niin mä kävelisin sen jalkojen päälläkin, koska mitä lähempänä, sitä parempi"