Hilmasta on kuoriutunut vesipeto

 

Ensin rynnätään autolta suoraan veteen pusikon kautta koivunvarvut pannassa ja valjaissa heiluen, sitten läiskytellään vettä rannassa ja lopulta haukkaillaan vetta suoraan järvestä.

Ja välillä ihmeteltiin rannalla turvallisen välimatkan päässä poikien touhuja ja Ruusan kaahailua vedessä. Kiinnostusta herätti myös paikalle kurvaillut vesijetti.

Märkää

Ruusan uidessa Hilma päätti vielä tarkistella tilannetta etäänpää ja kiipesi kalliolle, jotta näkee tarpeeksi hyvin. Pienenä koirana sitä usein joutuu turvautumaan korokkeisiin.

Ja sitten jo Hilmakin innostui kahlaamaan rantavedessä oranssin dummyn perässä, kun sai sen innostumaan Ruusan perässä veteen menosta.

Hilma uskaltautui kainaloitaan myöden veteen ja varmasti jo loppukesästä, jos vedet lämpenevät, humpsahtaa se huomaamattaan järveen ja toivottavasti osaa uida.

Hauskinta Hilman mielestä uimareissussa oli aivan rantavedessä loiskuttelu ja pärskeiden pyydystäminen suuhun.

Uimareissun ja syönnin päälle on hyvä ottaa rennosti.

Lennokkaita huulia, vaarallisia tilanteita ja tuomarointia

Käytiinpä sitten Hämeenkyrössä vierailulla ja tokikin piti kamera kaivaa esiin ja ottaa kuvia Hilmasta. Oikein sellaisia edustuskuvia :)

Hilma se sitten aina onnistuu näissä valokuvissa, jo pienestä pitäen se on tiennyt, että miten vangitaan kameran linssi ja saadaan edustuskuvia aikaiseksi.

Tässäkin näyttää siltä, kuin olisi vetänyt purkin tummelia naamaansa ja narskutellut ties mitä tikkua vielä jälkiruuaksi. Vähemmästäkin vetää asennon takakenoon.

Ihan ei vielä kannata haaveilla agilitykiroisin menosta tällä tyylillä tai sitten kannattaa ottaa ensimmäiseksi esteeksi jokin muu kuin ohuttakin ohuempi rautalanka. Verijälkeä olisi kyllä tämän tyylinäytteen jälkeen voinut pellolla harrastaa. Pitäähän sitä aina muistona pentukodista jotakin olla, kaipa se vekki huulessa ajaa saman asian?

Jääkiekkomatsin tuomarin on turvallista olla. Lämmintä ja pehmeä sohva. Mitäpä sitä koira muuta oikein toivookaan :)

Hilman kuulumisia

Hilmasta on tullut jo iso tyttö, mutta syliin pitää tunkea joka tilanteessa, missä se vain on mahdollista. Syksy oli meni ja Hilma kasvoi ja kasvoi, älli jäi johonkin matkalle ja pitkään jatkuneet vatsaongelmat meinasivat jo hermostuttaa koko perheen. Nyt näyttäisi siltä, että hiljalleen päästäisiin normaaliin elämään takaisin.

Kasvattajan luona vierailtiin ennen joulua ja pitihän sitä muutama poseerauskuva ottaa todisteeksi, että kasvettu on.

Hilma ja Ruusa ovat ylimpiä ystäviä, kaikesta pitää kinata ja painia, aina kun vain tila riittää.

Ja vaikka ei riittäisikään, niin painiksi voi pistää siitä huolimatta.

Tanskandogin ilmeikäs olemus

Ilmeestä päätellen Viisikko on todella jännittävää kuunneltavaa 9 viikkoiselle koiranpennulle.

Kaverin kanssa kiva köllötellä patjan päällä ja hassutella menemään lämpimänä kesäpäivänä.

Vauhti on kova leikeissä, ainakin korvien asennosta ja silmien suuruudesta päätellen :)

 

 

"Mul on näin isot hampaa ja kita." "Ja mulla näin iso, isompi kun sun."

Luulisi olevan hankala nukkua peppu taivasta kohden, mutta hyvin se uni maittoi tässäkin asennossa.

Läpät silmillä, ei haittaa auringonpaistekaan päiväunia, vaikka omenapuun varjossa istuttiinkin.

Lopulta Hilma valui aurinkotuolin reunan yli ja jatkoi unia samoilla silmillä, heräämättä.

Ja seuraavaksi kokeiltiin uinua poski pohjetta vasten ja hyvin maittoi uni siinäkin.

Ensimmäinen viikko

Hilma pääsi Ruusan mukana uimaan, mutta tyytyi seisomaan vieressäni ja tuijottamaan intensiivisesti rantaan. Ilmeisesti ei niin kovin miellyttävä kokemus, vaikka eipä Hilma valittanut tai vinkunutkaan tai ollut peloissaan.

 Paljon mieluummin Hilma istuu hyvin tanskandoggimaisesti ihmisten lähellä, kuin käyttää aikaansa uimiseen :)

Hilma ja Hilman isot korvat :)

Supi supi ja kuiskis kuiskis

Ei haitannut edes tielle tullut keinutuolin jalka Hilmaan auttimasta päiväunosista ruuan päälle. Se häiritsi, että minä räpsyttelin kameralla kuvia :)

Magic Alaunt Lounatuuli eli Hilma

(kuva Noora Peltonen)

Magic Alaunt Lounatuuli "Hilma"

s 23.5.2014

i Jättiläisen Äkäslompolo

e Magic Alaunt Gramma

kasv. Eliisa Koskela, Kennel Magic Alaunt

Hämeenkyrö

Sydämeni sykkii tanskandogeille (ja Ruusalle <3 ), joten mikä olisikaan ihanampaa, kun kodissamme tepastelisi jälleen pieni tanskandoggi, joka valtaisi sohvamme, tuolimme, sänkymme ja tietenkin sydämemme. Pieni doggi, joka kohta kasvaa isoksi, mutta joka edelleen luulee olevansa pieni ja mahtuvansa nojatuolissa istuvan ihmisensä syliin.

(kuva Noora Peltonen)

Hilman meille pentueesta valitsi ihana kasvattaja, joka pentuetta tarkkaillessaan osasi valita meille sopivan pennun. Uteliaan, leikkisän, mutta ihanan rauhallisen. Paitsi ruoka-aikoina, silloin Hilma lähtee lentoon, kun vain näkeekin ruokakupin.

Perjantaina 18.7. lähdin aamusta ajamaan kohti Hämeenkyröä mukanani uudet valjaat, hihna, muutama lelu sekä miljoona kysymystä. Mitenkä minua niin jännitti, ei ollut ensimmäinen doggi, eikä edes ensimmäinen Magic Alaunt. Tuttu paikka, tuttu ihminen vastassa. Mutta aivan uusi koira ja uusi vastuu.

 "Mä niin kuuntelen ja seuraan ja tottelen sua, kun vaan annat mulle ruokaa"

"Sitähän minä vaan tässä tuumaan, että tää on keppi ja sitä voi purra"

"Jos tätä tarpeeksi monta kerta pussaa, niin se joko muuttuu prinssiksi, sammakoksi tai sitten siitä tulee mun paras kaveri, vaikka se nyt esittääkin, ettei se muka musta tykkää"

"Ihan ehdottomasti paras paikka nukkua on mamman jaloissa, mielellään niiden päällä. Ja jos mä vaan voisin, niin mä kävelisin sen jalkojen päälläkin, koska mitä lähempänä, sitä parempi"